Määräaikaiset työsopimukset – ikuisuuskysymys?

Määräaikaisuudet yliopistoissa on yksi omista kestoedunvalvontateemoistani, koska se on asiana niin merkittävä juuri yliopistosektorilla. Yliopistoissa opetus- ja tutkimushenkilöstöstä karkeasti 70 prosenttia työskentelee määräaikaisissa työsuhteissa. Muun henkilöstön osalta tilanne on onneksi hieman parempi, mutta ei välttämättä vielä tyydyttävä sekään.

Jäsenkyselyissä määräaikaiset työsuhteet nousevat kerta toisensa jälkeen työpahoinvoinnin ykkössyynä esiin. Työntekijöiden roikottaminen määräaikaisuuksissa vuosi toisensa jälkeen on heille kuluttavaa ja täysin turhaa.

Haluamme aidosti parantaa määräaikaisten työntekijöiden tilannetta ja olemme miettineet lukuisia keinoja sekä yksittäisten työntekijöiden osalta, mutta myös kollektiivisesti. Tavoittelemme pitkällä aikavälillä määräaikaisten työsuhteiden suhteellisen osuuden alentamista 70 prosentista 30 prosenttiin, jolloin oltaisiin jo huomattavasti lähempänä muualla työelämässä vaikuttavaa 20 prosentin osuutta.

Määräaikaisuuksia on yliopistoissa siis huomattavasti enemmän, kuin muualla työelämässä. Näin on, vaikka yliopistoja koskee sama lainsäädäntö kuin muutakin työelämää. Tästä johtuen pyrimme myös työehtosopimusneuvotteluissa edistämään määräaikaisten työntekijöiden asemaa. Työehtosopimuksessa voitaisiin esimerkiksi vahvistaa työnantajan ja luottamusmiesten yhteistyötä paikallisesti määräaikaisten työsuhteiden karsimisessa.

Tiedämme jo, että nykytrendinä työnantajat tavoittelevat ylipäätään paikallisia ratkaisuja hyvin monissa asioissa. Siksi yhteiset määräaikaisuustarkastelut olisivat luonteva tapa perata tarpeettomia määräaikaisuuksia yhteisesti. Erilaiset yhteiset työryhmät, koulutukset ja valistuskampanjat ovat myös hyödyllisiä.

Mia Weckman
Kirjoittaja on JUKOn yliopistosektorin neuvottelija ja Tieteentekijöiden edunvalvontajohtaja